Ihanaa ystävänpäivää kaikille Hopeatarhan lukijoille :) Tälläisen lyhyehkön extran (29 kuvaa) tein. Mutta hyvitykseksi lyhyydestä seuraavaan osaan tulee 80 kuvaa.

 

Jos mustaan metsään sattuisi juuri tänä aamuna, näkisi oudon hienosti pukeutuneen miehen. Esitteläämpä mies. Hän on Lordi, joka joutui pakenemaan maastaan. Hän nimittäin syyllistyi maanpetokseen, jonka seurauksena hänet olisi mestattu, ellei hän olisi päässyt pakoon.

Nyt hän sitten eleli Hopeatarhan mustassa metsässä, ja keräili kaikkea oravannahasta perhosiin. "Joskus olen rikas ja omistan maan..." hän lupasi itselleen.

Lordi oli ollut entisessä kotimaassaan aatelinen, mutta kuten jo sanoin, se aika oli nyt mennyttä. "Haa, kuollut orava!" huudahti Lordi. Oravannahka oli arvokasta siihen aikaan.

Lordilla oli myös eräänlainen ongelma. Hän piti kepposten tekemisistä, varsinkin aatelisille. "Rahat tänne tai lähtee henki!" hän huusi ja hyppäsi poloisen Timothy Lehtipuun eteen. "Eijei! Älä tapa minua!" karjui Timothy.

 

 

"Miksi tappaisin sinut? Enhän minä sentään nyt mikään murhaaja ole" tuhahti Lordi. "Mutta sinä sanoit..." mutisi Timothy järkyttyneenä.

"Ja sinä uskoit. Tiesin että saastaiset kauppiaat uskovat mitä vaan. Jos olisin kuningas niin heittäisin sinut pihalle maasta" kertoi Lordi. "Kauhistus, miten huonot tavat. Alfonsosta ei sitten ikinä tule tuollaista!" ajatteli Timothy kauhuissaan.

Sitten hän sai toimintakykynsä takaisin, ja tönäisi Lordia lujaa. "Minäkö muka saastainen? Jos olisin aatelinen, en sinun tapaasi vain pyörisi metsässä vaan olisin linnassa. Vai onko sinulla edes sellainen? Haiset aika oudolle" Timothy pilkkasi.

"Sinä olit oikea luuseri äskettäin. Mitä kaltaisesi saastainen kauppias edes tekee metsässä? Likaat itsesi entistä enemmän vai?" kysyi Lordi, hänkin pilkalliseen äänensävyyn. "Tulin kalastamaan" sanoi Timothy.

"Ja minä kävelylle" kuului hento ääni heidän takaansa. Lordi kääntyi ja tuijotti Kathy Hopeapianoa lumoutuneena. "Olen Lordi, aatelisherra" valehteli Lordi ja kätteli Kathya.

"Voisit siinä tapauksessa kylpeä! Miten sinä haisetkaan, minä en todellakaan likaisi itseäni ikinä, missään tapauksessa noin!" kirkui Kathy.

"Vai haisen minä? Minusta se on ihan hyvä tuoksu... Vai oletko sitten eri mieltä?" kyseli Lordi flirttaavaan sävyyn. "Haju on paha mutta jotenkin pidän sinusta..." sanoi Kathy hiljaa, hänkin flirttavaan sävyyn.

"Ihosi on niin sileä, ja kasvosi niin kauniit että kukat kuihtuvat vierelläsi..." leperteli Lordi. "Nyt sinä liioittelet, vanhuuttaan ne kuihtuvat..." naurahti Kathy.

"Saanen hieroa arvon neidin hartioita?" kysyi Lordi ja siveli Kathyn olkapäitä. "Ole hyvä vain, ne ovatkin kipeät" hymyili Kathy.

Lordi nappasi Kathyn halaukseen, ja Kathy nauraa kikatti pirteänä. "Päästä irti, haiset kamalalle...Peseydy ensin!" Kathy sanoi hieman kovemalla äänellä, silti flirttavaan sävyyn.

Ilta hämärtyi. "Minä lähden kotilinnaani. Olen jo väsynyt kun sain viettää päivän tuollaisen urhon kanssa" Kathy sanoi. "Et lähde, tahdon että yövyt täällä" sanoi Lordi ja veti Kathyn hellään halaukseen. "Turhaa, en jää kuitenkaan" kuiskasi Kathy.

Silloin Lordi alkoi suudella Kathya intohimoisesti. Kathy rimpuili ja potki, sillä ensimmäistä kertaa hän ei halunnut miehen koskevan häntä. "Päästä irti!" Kathy kirkui mutta Lordi vain nauroi kolkosti ja jatkoi suutelua.

"Jäät seurakseni tänne metsään. Olen aina halunnut aatelisen yöseuraksi..." kuiskasi Lordi. "Sinä valehtelit..." sanoi Kathy, hänen äänensä oli jo käheä kiljumisesta. "Niin, en ole enää aatelinen..." nauroi Lordi.

"Kathy se siellä vaan pettää taas aviomiestään" tuumasi Timothy, hän ei tajunnut että Kathy oli hädässä.

"Sytytän meille nuotion kultaseni. Se on romanttinen" Lordi kuiskasi. Kathy oli tiukasti köytettynä puun juurella.

Lordi ei kuitenkaan halunnut Kathyn kärsivän, joten hän päästi naisen vapaaksi, mutta vahti häntä kuitenkin. "En pidä kalastamisesta, enkä liioin sinusta..." sanoi Kathy, kun Lordi pakotti hänet yrittämään kalastusta.

Timothyllä oli hyvä kalaonni. Kun hänellä oli kori täynnä kaloja, hän lähti. Jättäen Kathyn pulaan.

"Noniin, oletko valmis?" kysyi Lordi Kathylta. Kathy ei vastannut, vaan hytisi kylmissään. "En halua että palelet. Lämmittän sinua" lupasi Lordi.

"Kuka auttaisi Kathya?" mietiskeli menninkäinen, metsän henki. Hän rakasti arvailua. "Adam Rubiinimuuri, luulen"

"Menninkäinen, tämä ei sovi sinun silmillesi" sanoi Lordi ja menninkäinen kipitti pois. Hetken kulttua kuului Kathyn kiljuntaa.

"Miltä tuo tuntui sinusta?" kysyi Lordi. "Ei hyvältä, hullu..." kuiskasi Kathy raivoissaan.

Järvessä oli enää yksi kala, muut olivat jo kauempana.

"Saat mennä. Mutta huomiseksi yöksi tulet taas tänne" sanoi Lordi.

Kathy juoksi pois kauhuissaan.

Minusta tämä oli vähän kökkö, mutta sen korvaa ensi osan pituus. Siihen asti, näkemiin ja vielä kerran hyvää ystävänpäivää!