Huh. Kylläpä kesti. Mutta ei se minun syyni ollut, kone oli korjamoolla... No, ymmärätte varmaan. Mennään nyt sitten osan pariin.

 

Kathy oli pettänyt Lennardia useammin kuin kukaan jaksaa muistaa. Silti Lennard Hopeapiano halusi näyttää kaikille ulkopuolisille, että kaikki oli hyvin ja että he olivat mitä onnellisin perhe. Kathylle kelpasi silloin tällöin Lennardinkin seura, olihan hänkin ihan komea.

Mutta ei yhtä komea kuin Adam Rubiinimuuri. "Sinä se vasta olet nokkela tapaus" Kathy hihitti ja hymyili flirttailevaan sävyyn. Adam kyllä rakasti Evaa, rakasti kovasti mutta hän ei voinut myöskään vastustaa Kathya. "Ja sinä olet upea nainen..." huokaisi Adam.

"Tosin olet naimisissa. Pitäisikö sinun tehdä valinta?" kysyi Adam. Kathyn hymy hyytyi vain hetkeksi. "Olethan sinäkin. Mehän pidämme vain hauskaa, eikä kenekään tarvitse tietää sitä. Vai tarvitseeko?" Kathy katsoi Adamia silmiin. "Ei tarvitse, ei tietenkään kulta"

Talonpojat saapuivat ihailemaan linnaa. Alan ja Astra Koivumetsä, sekä Wilhelmina Lintupelto.

"Annatko talonpoikien kulkea linnassi pihalla?" kysyi Adam järkyttyneenä. Hän ei ikinä voisi kuvitella talonpoikien kulkevan pihallaan. "No en. Käyn komentamassa roskasakin pois" Kathy lupasi.

Lennard ehti kuitenkin ensin. Hän halusi luoda hyvät suhteet talonpoikiin. "Lennard Hopeapiano, Paroni" hän esittäytyi Alanille. "Olen Alan Koivumetsä, arvon Paroni" esittäytyi puolestaan Alan. Kathy meni aivan sekaisin kun näki Alanin lähempää. Herran jestas miten komea mies olikaan!

Kathy meni kirjastoon hyvästeltyään Adamin. Hän vain odotteli, milloin Alan tulisi hänen perässään. Kathy kun oli väläyttänyt talonpojalle kauniimman hymynsä, ja hipsinyt sitten kirjastoon. Pian kuuluikin jo askelia....

"Hei komistus" aloitti Kathy kun huomasi Alanin. Alan punastui tulipunaiseksi. "No hei arvon Paronitar...Tu-tulin vain katsomaan teidän arvonne kirjastoa..." hän selitti. Talonpoika oli aivan hämillään, että Kathyn kaltainen nainen piti hänestä.

Pian Alan rohkaistui, ja tanssi jo jonkin ajan kulttua Kathyn kanssa. "Minun ei pitäisi tehdä näin, olet naimisissa" sanoi Alan nolona miettien mitä Astra sanoisi jos tietäisi. "Kuvittele miten korkeen asemaan pääset, jos alan pitämään sinusta" sanoi Kathy ja väläytti hymynsä taas. "Mutta minäkin olen naimisissa...No, eivät he saa koskaan tietää" Alan vastasi.

Lennard päätti mennä kirjastoon hakemaan muutaman ritarikirjan, jotka Adam haluaisi lainaita. Jo portaissa hän kuuli kirjastosta Kathyn naurua. Hän oli kuullut sen kikatuksen ennenkin....

Lennard näki kuinka Kathy suuteli talonpoikaa! Hän melkein pyörtyi, ja kaatui maahan. Miten Kathy saattoi, Lennard luuli jo että sellaisia asioita Kathy ei enää ikinä tekisi!

"Vielä talonpojan kanssa, kirottu ämmä!!" kirosi Lennard saatuaan toimintakykynsä takaisin. "Tässä ei perheen maine paljoa paina!" hän karjui.

"Herra Paroni, ette kai likaa pukuanne" yritti Alan, mutta turhaan. Lennard kävi jo nyrkein ja potkuin hänen kimppuunsa. Kathy kirkui ja perääntyi kauemmas. "Lopettakaa ääliöt! En tahdo kumpaakaan!" hän kirkui hädissään, vaikka tiesi haluavansa vielä olla Alanin seurassa.

Talonpojilla on parempi kunto kuin linnanherroilla. Lennard kun vain elelee rauhallisesti linnassa, ja Alan tekee töitä. Yhden lyönnin Alan löi, ja sai Lennardin lentämään vastakkaista seinää vasten.

"Rakas..." yritti Kathy ja lähestyi Lennardia. Ei olisi kannattanut. Mies oli aivan raivoissaan, ja löi nyrkillä Kathya lujaa kasvoihin. Ja todella lujaa. "Mitä sinä oikein teet, typerys?!" Kathy huusi.

Kathy kaatui maahan. "Kathy, sattuiko?" kysyi Alan. Kathy ei vastannut, ja Lennard katseli Kathyaan. "Maineemme on ikuisesti mennyttä, jos joku saa tietää" Lennard sanoi halveksuvaan sävyyn. Alan luikki pois.

Kathy tunsi verta kasvoillaan. "Katso mitä sait aikaan hirviö. Tämä ei jää tähän" sanoi Kathy vaarallisen rauhallisesti ja käveli Lennardin ohi.

Lennard oli hakemassa tyrmästä jotain, kun hän huomasi että yksi selleistä ei ollut tyhjä. "Auta..." sanoi pikkuinen Bella heikosti. Lennard tajusi nyt, kuka oli kaapannut Bellan.

"Vaimoniko sinut vei?" kysyi Lennard alkaessaan avata ovea avaimellaan. "Vei hän, koska näin hänet suutelemassa isääni" sanoi Bella hieman itkuisella äänellä. "Arvasin tuon. Hän pettää minua aina." sanoi Lennard synkästi.

"Kathy on linnassa, juokse äkkiä ulos ja suoraan kotiisi" neuvoi Lennard nopeasti, ja niin Bella tekikin.

Kathy sai tietää asiasta varsin pian. "Se ja sama, olenkin ehtinyt kyllästyä Adamiin. Mutta olisi pitänyt tappaa tyttö silloin metsässä" sanoi Kathy itsekskeen.

Seuraavana aamuna Lennard tapasi Wilhelmina Lintupellon. "Tässä ovat sammakot, jotka paroni pyysi minun keräävän" sanoi Wilhelmiina,  niiasi ja ojensi pussin. "Tässä palkkio" sanoi Lennard ja iski Wilhelminan käteen muutaman kultakolikon.

Kun Kathy oli menossa nukkumaan, hän kirkaisi. "Sänkyni on täynnä sammakkoita, vartijat viekää ne pois!" Kathy kirkui täyttä kurkkua. Kun sammakkot oli viety pois, rauhoittui Kathy. "Lennard ei tiedä kenen kanssa leikkii..." hän kuiskasi uhkaavaan sävyyn.

Kathy mietti pitkään sopivaa kostoa, ja lopulta huomais miten mieltynyt Lennard oli ritaritarinoihinsa. "Tuosta sainkin loistavan idean..." hän mietti ja alkoi kehitellä ideaa.

 Jo sinä iltana otti Kathy kaikki ritaritarinat mustaan säkkiin, ja viskaisi ne järveen. Sen jälkeen hän vaihtoi tilalle prinsessatarinoita. "Siinä Lennardille arvoistaan lukemista" Kathy sanoi ja käveli ulos kirjastosta.

 Varsin pian Lennard huomasi asian. "Kathy ei tiedä, kenen kanssa leikkii. Pitää miettiä jokin sopiva vastaisku" päätti Lennard.

 Hän harhautti Kathya päästämällä haisunäädän sisään - siitä syntyi  kauhea melu. Sillä aikaa hän vaihtoi Kathyn upeat juhla-asut talonpojan rääsyihin.

 Ja ennenkuin Kathy ehti edes miettiä sopivaa kostoa, oli Lennard jo usuttanut hyttyset hänen kimppuunsa. "Iik! Auttakaa hyvät ihmiset, tai heitän teidät tyrmään!" Kathy kirkui.

 Kathy sattui tietämään hyvin, että Lennard piti hovimestarista. Heillä riitti aina keskusteltavaa. Niinpä Kathy kirjoitti viestin hovimestarille, jossa erotti tämän. "Vie tämä hovimestarillemme" sanoi Kathy ja ojensi kirjeen viestinviejälle.

 Se oli viimeinen tikki. Lennard alkoi tehdä piirakkaa, johon hän laittoi hieman myrkkyä. "Pian Kathy saa kärsiä, ja paljon..." hän kuiskasi.

 Kathy huomasi piirakan pöydällä. "Uusi hovimestarimme on näköjään tehnyt piirakan. Vien sen kuningattarelle" Kathy mietti, hän kun ei itse pitänyt mustikkapiiraasta.

 Kathy lähti kuningattaren luo, ja ojensi piiraan. "Voit syödä sen milloin vain" Kathy sanoi hymyillen. "Kiitos Paronitar. Minulla olikin nälkä"

 Sofia piti piirakasta kovasti. Hän söi sen heti loppuun asti, viimeistä palaa myöten.

 Sofia tunsi kauheaa kipua päässään, ja häntä alkoi oksettaa. "Mitä ihmettä..." hän mutisi ja kaatui sitten maahan lyöden päänsä pahasti pöytään.

Tässä olikin sitten tämä osa :) Toivon että oli mieluista luettavaa. Ensi osa tulee varmasti pian. Olkaa kilttejä ja kommentoikaa :) Se olisi ihanaa.