Jatkoa tuli pikemmin kuin luulin ^^ Seuraavaan varsinaiseen osaan saattaa nyt kestää viikko, kun ajattelin jonkilaista extraa Lauantaina ystävänpäivän kunniaksi. Nyt kauppiasosan pariin.

 

Timothy oli hyvin ylpeä pienestä pojastaan, seitsenvuotiaasta Alfonsosta. Tosin jotkut Alfonson toiveet saivat hänet kummastumaan. Poika nimittäin toivoi kohoavansa aateliseksi kauppiaasta.

"Olisinpa aatelisrouva, niin palvelusväki keittäisi ruuan" mietiskeli Natalia kun ruoka paloi pohjaan. "Enkä vain surkea kauppias..."

Koska kauppa pitäisi avata pian, oli Natashan syötävä jotain että jaksaisi koko päivän. Ja ei ollut aikaa alkamaan keitellä uudestaan, joten Natasha tyytyi pilaantuneeseen leipään.

Kauppiaiden esikoisen Isabellan mielestä heidän elämänsä oli ihan mukavaa pienessä mökissä. Eipä ainakaan voinut eksyä linnan sokkeloisiin käytäviin. Isabellan päivät kuluivat kalastaessa ja ennustaessa.

Varsin usein ennustukset kävivätkin toteen. "Jättiahven, aivan kuten ennustin!" sanoi Isabella tyytyväisenä. Siinä olisi kauppiaiden päivän ruoka. Natalia ja Timothy ilahtuisivat varmasti.

Kävelessään aittaa kohti, jossa kauppaa pidettiin näki Isabella aatelisherran heidän pihallaan. "Kyllä vanhemmat nyt ilahtuvat, kun saavat aatelisen asiakkaaksi" mietiskeli Isabella.

Taas kerran Isabella ennusti oikein. "Mitä saa olla herra? Yrttimme ovat todella taikavoimaisia" valehteli Timothy, tosi asiassa yrteissä ei ollut mitään taikaa. "Katselen ympärilleni, kauppias" hymyili Lennard.

Alfonso ei voinut uskoa että heidän liikeessään oli ihan oikea aatelinen. "Voisiko minusta tulla joskus samanlainen kuin sinusta, taikka kuningas?" meni Alfonso heti kysymymään. "Hmm. Jos olet vahva ja päättäväinen, niin ehkä" sanoi Lennard. Hän ei halunnut kertoa totuutta ettei loukkaisi poikaa.

Kaupan suosio sen kuin kasvoi. Jopa kuningas saapui kaupalle. "Kauppa on täällä päin, saatan teidän arvonne sinne!" meni Timothy heti sanomaan Antonille.

"Hei. Olen Kathy Hopeapiano, kuningaskunnan kaunein aatelinen" esittäytyi Kathy. Timothy aisti heti, että nainen yrittää flirttailla hänelle. "Minä olen naimisissa, mutta tähän suuntaan" töksäytti Timothy ja saattoi Kathya kauppa-aittaa kohti.

Anton mietti tarkkaan kaikkien yrttien vaikutuksia. Ne vaikuttivat aika keksityiltä. Niinpä hän päätti olla ostamatta mitään, tämä kauppa ei vaikuttanut kovin luotettavalta.

Kauppa kuhisi väkeä. Yleensä kaupassa kävi vain yksi asiakas päivässä, joten Natalian piti vielä totutella tahtiin.

Kathy ei aikonut jättää Timothya rauhaan. "Sanoit olevasi naimisissa. Niin olen minäkin, ja kadun avioliittoani. Sinun kannattaisi miettiä, miten korkeaan asemaan pääsisit minun avullani..." Kathy jatkoi ja Timothy poistui liukkaasti paikalta.

Alfonso oli väsynyt, ja niinpä hän meni nukkumaan. Poika näki outoa unta, jossa hänen edesmennyt isoisänsä kehotti häntä kuuntelemaan sydäntään.

"Isoisä sanoi että aateliset ovat taitavia miekankäyttäjiä" mietti Alfonso herätessään. "Minunkin pitää sitten totta kai olla, jos haluan olla tuleva kuningas tai edes aatelinen"

Natalia palveli Michael Ruukku nimistä mukavaa nuorta miestä. "Tämä yrtti parantaa ruton" hän valehteli ja otti esille yrtin joka ensimmäisenä sattui käsiin. "Kiitos paljon. Tiedän kelle annan tämän" Michael sanoi ja maksoi muutaman hopeakolikon.

"Äiti, sinun ei kannatta huijata asiakkaita" meni Isabella varoittelemaan. "Tyttökulta, minä tiedän mitä teen. Minun ansiostani rikastumme" Natalia vannotti.

"Voi luoja, enpä taida kertoa mitä tuosta vielä seuraa" Isabella mutisi ja käveli ulos.

Timothy halusi, että kauppa muuttuisi rehelliseksi. Hän alkoi tekemään savitöitä, jotka olisivat hienoja koristeita niin talonpojille kuin aatelisillekkin.

"Isä, minä näin unta jossa isoisä käski minut aloittamaan miekkaharjoitukset. Haluan aateliseksi" Alfonso kertoi katseltuaan hetken Timothyn puuhailua.

"Hmh, isoisäsi kuoli ajat sitten. Hyväksy jo että olemme kauppiaita emmekkä muuksi muutu!" kivahti Timothy ja käveli pois. "Sitten sinä sen näet, en aio ottaa sinua palatsiini!" huusi Alfonso isänsä perään.

Alfonso päätti kuunella sydäntään, ja lähti metsään. Hänellä oli miekka mukana, mutta se taisi olla vähän liian iso niin pienelle pojalle.

Hetken kävelyn kulttua jostain ilmestyi susi. "Söpö!" totesi Alfonso mutta susi alkoi murista vihaisesti. Alfonso värähti ja otti askeleen taaksepäin.

"Jos minä olisin isä, en kadottaisi lastani noin. Lapsenne on kadonnut!" huusi Lennard. Natalia nyökkäsi nöyränä.  Mikäpä hän olisi aateliselle vastaan sanomaan.

Moni kuningaskunnan miehistä lähti etsimään Alfonsoa. Natalia jäi hoitamaan kauppaa. Aina kun ovi kävi, katsoi Natalia toiveikkaasti oliko siellä Alfonso.

Lennard tuli sisään, ja vilkaisi inhoten kuinka Kathy ja Isabella keskustelivat.

"Että mitä? Minäkö tulen vielä katumaan sitä että minulla on monta miestä?" kysyi Kathy pilkalliseen sävyyn Isabellalta. "Tuletpa hyvinkin. Olet kauhea ämmä!" Isabella sanoi kiukkuisesti.

"Löysitkö Alfonsoa? Edes mitään johtolankoja?" kyseli Natalia. "En! Ei ole edes minun asiani etsiä teidän lastanne!" Lennard huusi vihaisesti.

Kathy taas katseli ulos lähteneen Isabellan perään. "Tyttö-rukka...Kauppiaantytär ei tiedä kenen kanssa pelleillee..." sanoi Kathy hiljaa.

Metsästä kuului yöllä rapinaa. Alfonso tuli sieltä, ja vielä yhtenä kappaleeena!

"Poikakulta, missä oikein olit?" kysyi Timothy. "Isä, minä päihitin suden ihan itse! Minusta tulee varmasti hyvä kuningas" Alfonso kertoi innoissaan.

"Poika nyt kuuntelet! Sinusta ei tule ikinä kuningasta! Perit kaupan ja sillä siisti" sanoi Timothy ja käveli pois paikalta.

Hän meni kauppaan kertomaan että Alfonso oli löytynyt. "Luojan kiitos, nyt voimme taas elää rauhassa" sanoi Natalia ja suuteli miestään. "Niin...Niin kauan kun Alfonso on lapsi..." mutisi Timothy.

 

Alfonso laitettiin saman tien nukkumaan. Hän näki taas unta, ja päätti itsekseen, että hän ei antaisi isänsä määräillä itseään.

Isabella sai kirjeen Kathy Hopeapianolta. Nainen tarvitsi noidan palveluksia. Isabella päätti lopulta lähteä.

"Tulethan aamuun mennessä takaisin?" kysyi Timothy. "Varmasti, olen jo täällä kun heräätte" vannotti Isabella.

"Äiti, kai sinun mielestäni minusta voisi tulla aatelinen?" kysyi Alfonso. "Kuulepa nyt, perit kaupan. Meillä ei ole muita poikia." Alfonso lähti ulos. Tietenkään äitikään ei voinut ymmärtää!

Aamulla Natasha kauhistui, kun Isabella ei ollut palannut. Hän muisteli että tytöllä oli ollut jotain riitaa sen aatelisnaisen kanssa...

Alfonsolla oli muuta mielessä. Hän kun oli lähdössä metsään. "Tarvitsen miekan, en muuta..." hän päätti lopulta.

Alfonso tunsi mustan metsän jo todella hyvin. Se oli hänen rakkain leikkipaikkansa.

Natasha avasi liikkeen Isabellan katoamisesta huolimatta. "Toivottavasti aatelisia tulee taas" hän mietiskeli.

Ovi kävi. Michael Ruukkuhan siellä oli taas. "Mitä nyt taas? Yrttejäkö tahdot?" kysyi Natalia. "En...Huijasit minua!" karjaisi Michael ja vetäisi kirveen esille. "Kuole nainen!"

Jätin taas jännään kohtaan :) Saatte sitten selville mitä tapahtuu kauppiaiden ensi osassa. Ensi osassa sitten talonpoikia, mutta ensin tulee ystävänpäiväextra. Kommentia toivon :)